Pitkästä aikaa kirjottelen tänne, kun mitään sen suurempaa ei ole tapahtunut ennen viime viikonloppua. Jepen tikit saatiin poistettua suunnitellusti ja parantuminen sujui sen jälkeen hyvin, joskin karvat kasvavat tajuttoman hitaasti.
Heti, kun Jepen tila oli normaali, lisättiin pikku hiljaa liikuntaa lyhyistä pikkulenkeistä näihin normilenkkeihin ja pyöräilyihin. Pyysin myös koirahierojan pari kertaa käymään, koska Jepelle oli tosiaan tullut jumeja sinne sun tänne kaulurin ja vaikean liikkumisen vuoksi. Tässä vaiheessa tassuihin yllätti hiiva, joka onneksi lähti nopeasti muutamilla betadine-huuhteluilla. Kun jumeistakin päästiin, alettiin treenaamaan noutoja ja palautteleen mieleen ihan perusjuttuja, kun mitään ei melkein kuukauteen oltu tehty. Jeppe pääsi myös useamman kerran sorsametsälle, mutta saalista ei tullut. MEJÄ-jälkiä treenailtiin myös muutamia ajan kuluksi. Aivan mukiin meneviä suorituksia olivat vaikkakin edelleen meillä menee paljon huonommin treenatessa, kuin miten kokeessa meni.
Pikkuhiljaa alettiin palautteleen myös takapään käyttöä hyväksi ja treenaamaan rallya, sillä menin ja ilmoitin Jepen OKK:n epävirallisiin rally-tokokisoihin alokas- ja avoimeenluokkaan.
Ensimmäisenä oli vuorossa alokasluokka, jonka rata vaikutti helpolta. Ei mitään niistä kylteistä, joissa luultavimmin tehtäisiin virheitä Jepen kanssa. Tätä rataa en onneksi myöskään osannut kovin jännittää, kun mielessä pyöri vain avoimenluokan rata ja sen hihnattomuus. Lopulta kaikkien suoritusten jälkeen palkintojen jaossa meille ojennettiin luokkavoittajan ruusuke sadalla pisteellä! Kommenttina saatiin "Ihana suoritus, kuin suoraan oppikirjasta. Iloinen ja sujuva."
Avoimen luokan aloitusta aikaistettiin, kun kaikki olivat jo saapuneet paikalle. Rataan tutustumisessa myös avoimen luokan rata näytti suhteellisen helpolta kylttien puolesta, mutta se vaikeus piilikin minun hermostuneisuudessa. Eniten radassa jännitti pitkä juoksu, johon sisältyi pujottelu ja käännös, sekä radan loppuosa, jossa oli hyppyeste, muutaman metrin päässä maalikyltti ja siitä ehkä noin kahden metrin päässä kehänauha. Oli siis tarkoituksella tehty niin, että koira tulisi saada hypyn jälkeen nopeasti hallintaan. Lopulta sitten kuitenkin tuli meidän vuoro ja onneksi sain kanssakilpailijalta hihnaa lainaan kehään, sillä Jepen hihna oli aika iso taskuun laitettavaksi. Täytynee ostaa pienempi, jos meinaa jatkaa. Lähtökyltillä irrotin hihnan ja kerroin olevani valmis. Seuraava muistikuva suorituksesta on esteeltä, kun Jeppe ensin katsoi sitä, että "Mikä tämä yrittää olla", mutta onneksi hyppäsi kuitenkin yli. Maalin jälkeen koira kiinni ja jännittämään. Tässä vaiheessa olin oikeastaan jo kaiken saanut, mitä lähdin hakemaan: hyvät pisteet alokasluokasta ja kokemusta avoimesta. En olisi uskonut, että Jeppe edes pysyy kehänauhojen sisällä, saatika vielä tottelee minua ilman hihnaa. Jälkeenpäin ajateltua Jepen seuraaminen oli parempaa sen ollessa irti. Palkintojen jaossa meidät yllätettiin ja kutsuttiin jälleen ykkössijalle sadalla pisteellä! Tuomari kommentoi seuraavasti: Mahtavaa menoa. Hyvä takapään käyttö, silti hieman tarkuutta istumisten suoruuteen. Ihanan innokas koira". Vinot istumiset ja makaus jäivät itsellenikin jotenkin mieleen ja niille pitää jotain tehdä vaikka avoimessa niistä ei niin sakotetakkaan.
