Uusia tuulia!

Viime päivityksestä on taas vierähtänyt aikaa, mutta ollaan me jotain saatu tehtyäkin! 

Lokakuussa ilmoitin Jepen vähän extremenä Kemkon rally-tokokisoihin marraskuun neljännelletoista päivälle. Ihme kyllä paikkoja oli vielä vapaana, joten mahduttiin mukaan korkkaamaan avoin luokka! Tuomarina kisassa oli alokas-luokasta tuttu Heli Kelhälä ja Jeppe sijoittui lähtölistassa luokan viimeiseksi starttaajaksi. Rata vaikutti helpohkolta ja "juostiinkin" se Jepen kanssa aikamoista vauhtia läpi. Lopulta palkintojenjaossa tuloksena saatiin hyväksytty tulos 89-pisteellä ja tuomaripalkinto! Juurikin tuosta minun hosumisesta johtuen siis lähti -10p, kun Jeppe ei ollutkaan ehtinyt yhdellä kyltillä istua. Kommenttina saatiin "Koiralla hieno kontakti ja hyvä motivaatio. Myös kyltillä 14 koira ei ehkä ehtinyt istua, älä hosu. Muuten kaunis ohjaus".

Avoimen luokan korkkauksen onnistumisesta innostuneena ilmoitin Jepen myös Oulun ja Kempeleen kisoihin. Ilmeisesti tuleva lisenssi vaikutti ilmoittautumismääriin, kun paikat Ouluun meni alta aikayksikön ja Kempeleen kisaan eivät mahtuneet enää puoli tuntia ilmoittautumisajan alkamisen jälkeen ilmoittautumisviestin lähettäneet. Onneksi heräsin keskiyöllä ilmoittautumaan, niin mahduttiin sentään sinne jälkimmäiseen kisaan Tytti Lintenhoferin tuomaroitavaksi. 

Tässä välissä ehdittiin Kemkon mätsäri-cup:in ensimmäiseen osakilpailuun. Sieltä ei normikehästä tullut mitään punaista nauhaa kummempaa, mutta lapsi ja koira-kehässä Ella ja Jeppe sijoittuivat toiseksi!

Kuva: Photo Gallery Arcticflame

Kempeleessä rally-tokoiltiin Kisma-hallissa, joka oli kyllä todella pieni, kun kisakehä vei suurimman osan tilasta. Jepellä oli hieman rauhoittumisen kanssa ongelmia, kun häkkejä ei saanut tuoda sisälle. Rata onneksi vaikutti kumminkin (taas) suhteellisen helpolta. Ei vieläkään niitä kylttejä, joita odotan: este ja houkutus. Suoritettiin Jepen kanssa rata melko hyvin läpi vaikkakin Jepen rauhattomuus näkyi suorituksena maan nuuskimisena. Palkintojenjaossa meidät kutsuttiin kuitenkin toiselle sijalle 96-pisteellä! Kommenttina "Hienoa yhteistyötä! Huomioi kyltin etäisyys". Menin siis muutaman kerran liian lähelle kylttiä, jolloin Jeppe huiski kylttejä hännällään.  

Näiden tuloksien lisäksi toivoisin, että ehdittäisiin vielä yksi tulos hakemaan ennen kuin täysi-ikäistyn ja minulta vaaditaan lisenssimaksua. Rallyn tilalle olen kaavaillut nose-workia ja ehkä hieman canicrossia. Hydrolaatti tilattiin jo kerran, mutta pullohan otti pakkasesta osumaa ja räjähti. Jeppe on kumminkin oppinut jo tunnistamaan eukalyptuksen hajun siitä pienestä määrästä hydrolaattia, mitä oli jäljellä. Lisäksi toivon myös, että pääsisimme muutamia kertoja uimaan Oulun Hundspa:han, kun käytiin se testaamassa muutama päivä sitten ja se oli kyllä hauskaa! Jepellä oli kokoajan vähän vaikeaa se veteen tulo, mutta kun se vihdoin tuli sinne, niin ui tosi nätisti ja jaksoi hyvin. Uittaja kumminkin sanoi, että se on jo paljon ettei koiraa tarvitse kantaa veteen. Jeppe siis kumminkin tuli aina itse veteen (pari kertaa pienen avustustyönnön kanssa), nappasi dummyn suuhun ja ui minun perässä. Varmasti useamminkin altaissa uinti auttaisi meitä sitten kesällä taippareiden suhteen. 

Tänä vuonna osallistuttiin jopa kolmeen seuramme Vuoden noutaja-tittelikisaan, mutta mahdollisuudet on kyllä omien laskujeni mukaan aika minimaaliset. Nyt alamme pikkuhiljaa virittäytymään joulutunnelmiin ja odottamaan titteleiden voittajien julkistusta. 

Vaikeuksien kautta voittoon!

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne, kun mitään sen suurempaa ei ole tapahtunut ennen viime viikonloppua. Jepen tikit saatiin poistettua suunnitellusti ja parantuminen sujui sen jälkeen hyvin, joskin karvat kasvavat tajuttoman hitaasti. 

Heti, kun Jepen tila oli normaali, lisättiin pikku hiljaa liikuntaa lyhyistä pikkulenkeistä näihin normilenkkeihin ja pyöräilyihin. Pyysin myös koirahierojan pari kertaa käymään, koska Jepelle oli tosiaan tullut jumeja sinne sun tänne kaulurin ja vaikean liikkumisen vuoksi. Tässä vaiheessa tassuihin yllätti hiiva, joka onneksi lähti nopeasti muutamilla betadine-huuhteluilla. Kun jumeistakin päästiin, alettiin treenaamaan noutoja ja palautteleen mieleen ihan perusjuttuja, kun mitään ei melkein kuukauteen oltu tehty. Jeppe pääsi myös useamman kerran sorsametsälle, mutta saalista ei tullut. MEJÄ-jälkiä treenailtiin myös muutamia ajan kuluksi. Aivan mukiin meneviä suorituksia olivat vaikkakin edelleen meillä menee paljon huonommin treenatessa, kuin miten kokeessa meni.

Pikkuhiljaa alettiin palautteleen myös takapään käyttöä hyväksi ja treenaamaan rallya, sillä menin ja ilmoitin Jepen OKK:n epävirallisiin rally-tokokisoihin alokas- ja avoimeenluokkaan. 

Ensimmäisenä oli vuorossa alokasluokka, jonka rata vaikutti helpolta. Ei mitään niistä kylteistä, joissa luultavimmin tehtäisiin virheitä Jepen kanssa. Tätä rataa en onneksi myöskään osannut kovin jännittää, kun mielessä pyöri vain avoimenluokan rata ja sen hihnattomuus. Lopulta kaikkien suoritusten jälkeen palkintojen jaossa meille ojennettiin luokkavoittajan ruusuke sadalla pisteellä! Kommenttina saatiin "Ihana suoritus, kuin suoraan oppikirjasta. Iloinen ja sujuva."

Avoimen luokan aloitusta aikaistettiin, kun kaikki olivat jo saapuneet paikalle. Rataan tutustumisessa myös avoimen luokan rata näytti suhteellisen helpolta kylttien puolesta, mutta se vaikeus piilikin minun hermostuneisuudessa. Eniten radassa jännitti pitkä juoksu, johon sisältyi pujottelu ja käännös, sekä radan loppuosa, jossa oli hyppyeste, muutaman metrin päässä maalikyltti ja siitä ehkä noin kahden metrin päässä kehänauha. Oli siis tarkoituksella tehty niin, että koira tulisi saada hypyn jälkeen nopeasti hallintaan. Lopulta sitten kuitenkin tuli meidän vuoro ja onneksi sain kanssakilpailijalta hihnaa lainaan kehään, sillä Jepen hihna oli aika iso taskuun laitettavaksi. Täytynee ostaa pienempi, jos meinaa jatkaa. Lähtökyltillä irrotin hihnan ja kerroin olevani valmis. Seuraava muistikuva suorituksesta on esteeltä, kun Jeppe ensin katsoi sitä, että "Mikä tämä yrittää olla", mutta onneksi hyppäsi kuitenkin yli. Maalin jälkeen koira kiinni ja jännittämään. Tässä vaiheessa olin oikeastaan jo kaiken saanut, mitä lähdin hakemaan: hyvät pisteet alokasluokasta ja kokemusta avoimesta. En olisi uskonut, että Jeppe edes pysyy kehänauhojen sisällä, saatika vielä tottelee minua ilman hihnaa. Jälkeenpäin ajateltua Jepen seuraaminen oli parempaa sen ollessa irti. Palkintojen jaossa meidät yllätettiin ja kutsuttiin jälleen ykkössijalle sadalla pisteellä! Tuomari kommentoi seuraavasti: Mahtavaa menoa. Hyvä takapään käyttö, silti hieman tarkuutta istumisten suoruuteen. Ihanan innokas koira". Vinot istumiset ja makaus jäivät itsellenikin jotenkin mieleen ja niille pitää jotain tehdä vaikka avoimessa niistä ei niin sakotetakkaan. 

Nyt jatketaan treenailua ja toivottavasti päästään tälle vuodelle korkkaamaan avoinluokka ihan virallisellakin tasolla. Suomen palveluskoiraliiton uusin älynväläys löi kapuloita rattaisiin, kun en viitsisi parin kisan takia hankkia monen kympin lisenssiä. Näyttelyitä ei nyt sittenkään ole tulossa aikoihin vaikka Bodenin erkkari aluksi olikin suunnitelmissa, kun nuo karvat kasvavat niin hitaasti.  Muitakaan tapahtumia ei näy edessä päin vielä aikoihin. Kemkon mätsäricuppiin aion kyllä osallistua vaikka niitä rahapalkintoja tuskin tarvii odottaa. 

Lomailua ja vaipan vaihtoa!

Nyt on loppukesän ja meidän tuurilla luultavasti loppuvuodenkin näyttelyt näytelty! 

1.7.2017 Lapinlahti RN AVO ERI3 Tuomarina Julija Aidietiene

"Nice propotioned young male. Beautiful masculine head. Excellent muzzle. Should have better pigmented nose, eye??? and nose. Exellent coat, movement and temperament."

16.7.2017 Piteå KV AVO ERI1 SA Tuomarina Monica Blaha

"Good head. Nice colour of the eyes. Excellent neck and topline. Deep chest. Angulations ok. Coat is changing. Typical movements."

Näyttelyiden lisäksi käytiin Nuotta-mätsärissä, josta saatiin se, mitä lähdin hakemaankin, eli lahjakortti Nuotta-kahvilaan! Tuloksena siis sinisten neljäs. 

Ollaan käyty myös treenaamassa omatoimisesti MEJÄ-jälkeä, vaikka kokeisiinhan meillä ei enää tälle vuodelle ole enää asiaa. Myös innokkaan noutajaväen kanssa ehdittiin käydä yhdet treenit ja toivottavasti tälle syksylle päästäisiin useamminkin treeenailemaan. Treeneissä otimme vesinoutoja, mutta koska treenilampemme oli äkkisyvä, ei Jeppe lähtenyt noutamaan. Kerran se tipahti veteen ja se riitti. Lisäksi teimme hakuruututyyppistä treeniä kolmella lokilla, jotka palautuivat kaikki oikein mallikkaasti. Treenien parasta anti Jepelle on kuitenkin muiden työskentelyn katsominen ja sen olemisen vaikeuden opettelu. Jeppe on alkanut uimaan paremmin, kun ostimme sille pelastusliivin, jonka kanssa se menee rohkeasti uimaan, mutta matkat ovat lyhyitä, varsinkin ilman liiviä. Eteen päin toki tämäkin, vaikka tämän kesän uimiset ovat harmittavasti ehkä tässä. 

17.7.2017 Maanantaina oli sitten Jepen anaalirauhasten leikkauksen aika. Leikkaus oli eläinlääkärin mukaan vaikea, sillä sen lisäksi, että rauhaset olivat sijoittuneet hankalasti, niissä oli myös tulehdus päällä. Leikkauksen jälkeen siirryimme nukkuvan koiran kanssa kotiin parantumaan. Matkaan tarttui Sunyloxia, sekä Rimadyliä tulehdusta ja kipua helpottamaan. Yöt meni pitkälti valvoessa ja Jepen itkua kuunnellessa. Haavaa huuhdeltiin useita kertoja päivässä. 

Keskiviikkoaamuna Jeppe kakkasi ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen ja peräpäästä alkoi valumaan verta. Iltaa kohden haju huuhteluista huolimatta huiteli jo aivan uusissa ulottuvuuksissa, eikä veren valumisesta tullut loppua, joten jouduimme ajamaan Tervolaan asti päivystävälle eläinlääkärille, sillä leikanneelle lääkärille (Heiskanen, Keminmaa) emme saaneet aikaa. Tervolassa eläinlääkäri ajoi Jepen hännästä karvoja ja puhdisti haavan, sekä pisti kipupiikin. Eläinlääkäri huomasi tikatulla alueella aukon, mutta ei uskaltanut korjata sitä, sillä emme tienneet, oliko leikannut lääkäri jättänyt sen tahallaan sinne. Soitimme siis ajan leikanneelle eläinlääkärille torstaille. 

Torstaiaamupäivästä leikannut eläinlääkäri tutki leikkaushaavaa ja päätyi korjaamaan sitä vaikkakin keskiviikkona huomattu reikä oli tarkoituksella jätetty tulehdusnesteiden valumista varten.  Jeppe nukutettiin uudestaan ja haavaa korjailtiin. Tikkejä oli revennyt ja oikealla puolella oli paha tulehdus, johon eläinlääkäri määräsi kolmannen lääkkeen, Trikozolin. Nyt siis Jepen lääkitys on aamuisin 1tbl Sunyloxia, sekä 1tbl Trikozolia. Iltaisin Jeppe saa samat lääkkeet, kuin aamulla ja lisäksi 1,5tbl Rimadyliä. 

Ajoimme tämän jälkeen nukkuvan koiran kanssa kaupan kautta kotiin. Eläinlääkärin määräyksestä ostimme Jepelle vaippoja, Betadinea, peräpukamavoidetta, sideharsoja, sekä parafiiniöljyä ja pehmeää ruokaa. Tämän jälkeen yöt meni jälleen valvoessa ja päivät vaippoja vaihdellessa. Ensimmäiset yöunia etäisesti muistuttavat unet saimme nukkua pe-la välisenä yönä, kun Jeppekin malttoi hiljentyä. Myöhemmin eläinlääkäri käski vielä antaa Jepelle Tehobakt Pet maitohappovalmistetta aamuin ja illoin. 

Nyt leikkauksen jälkeinen turvotus on laskenut jonkin verran ja tikit ovat pysyneet hyvin, mutta tulehdusnesteitä varten jätetty reikä ei ole mennyt umpeen. Jeppe on kokoajan enemmän oma itsensä, mutta kaulus tuottaa edelleen ongelmia. Jeppe juoksee joka paikkaan pahki ja koittaa mahtua pienimmistäkin väleistä ison kauluksen kanssa. Jostain syystä leikkauksen jälkeen Jepellä on ollut vain kaksi vauhtia: 0m/h, sekä valonnopeus. Tästä johtuen yölliset joka paikkaan pahki juoksemiset herättävät edelleen, mutta nukutaan jo molemmat paljon paremmin, kuin viikko sitten. Jatkamme vielä tovin parantumista ja jos kaikki menee hyvin, poistetaan tikit ensimmäinen elokuuta! 

Kesä tuli!

Kesän saapumisen myötä olemme taputelleet taipparitreenit loppuun. Viimeiset kolme treeniä pitivät sisällään jälkeä, hakuruutua, sekä vesinoutoja. Jälki kanilla meni odotusten mukaan hyvin. Hakuruudun kanssa ollaan onnistuttu hyvin ja välillä huonosti. Tämän kesän tavoitteena ruutua ajatellen on saada Jeppe irtautumaan paremmin ja kauemmas, sillä kauimmaiset varikset tahtovat jäädä löytymättä. Vesinoudoista olen positiivisesti yllättynyt, sillä Jeppe lähti jopa uimaan! Tosin matka ei ole vielä metriä ylittänyt, mutta sekin on metri enemmän kuin viime vuonna. 

Viime vuoteen verrattuna ollaan Jepen kanssa kuitenkin edistytty jonkin verran. Riistan (varikset, lokit, merikotka, kani) kanssa ei ole tänä vuonna ollut minkäänlaista ongelmaa ja myös hallittavuus ilman hihnaa on parantunut luultavasti rallyn ansiosta. Taipparien läpäisemisestä ei kuitenkaan tarvi edes haaveilla, sillä harjoiteltavaa on vielä vaikka muille jaettavaksi.  Näistä asioista kolme suurinta ovat uiminen, irtautuminen ja rauhoittuminen (Jeppe on alkanut keräämään niitä kierroksia treeneissä).

Kuva: Krista Larinen

Mätsäreissä ollaan ehditty pyörähtämään kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla saatiin punainen nauha ja kiitos osallistumisesta. Iin mätsärissä kuvattiin myös ShowHau:n Road Show:ta, joten nyt odotellaan, bongataanko Jeppe telkkarista.

Näyttelykehässä meitä on tälle kesälle nähty kahdesti. Haapajärvellä, sekä Pöytyällä. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka ERI Heikkinen-Lehkoselta yllättikin.

AVO EH2 (Maija Lehtonen)

"3v, erinomainen tyyppi. Lanneas (?). Hieman pitkä uros. Hyvä ilmeinen pää. Hieman syvä kallo. Hyvin asettuneet korvat. Oikea purenta. Ryhdikäs kaula. Ylälinja voisi olla sulavampi. Riittävä rungon tilavuus. Hieman jyrkkä lantio. Tänään hoikassa kunnossa. Liikkuu kinnerahtaasti takaa, voisi liikkua sivulta tasapainoisemmin & paremmalla ulottuvuudella. Takaliike jää rungon alle. Hyvän karvan laatu. Kaunis väritys. Hyvä häntä. Hyvä käytös."

AVO ERI1 (Paula Heikkinen-Lehkonen)

"Hieman pitkä runkoinen uros. Sopiva luuston vahvuus. Hieman kapea kallo. Hyvä lapakulmaus, samoin takakulmaukset. Tarpeeksi syvä ja tilava rintakehä. Lanneosa saisi olla lyhyempi. Kaunis turkki ja puhdas punainen kirkas väri. Valkoista vain hieman varpaissa. Liikkuu takaraajat pihdissä."

Uutena lajina virallisella tasolla korkattiin tänä kesänä MEJÄ. Koeviikonloppu tarjosi kuumuuden ja hyttysten lisäksi yllätyksellisen tuloksen. Meillä kun treenijäljet ovat menneet seisoskeluksi tai päättömäksi ryntäilyksi, niin odotukset eivät olleet kovin korkeat. Yhden kokeen kuitenkin lupasin käydä ja meidän seuran koe sattui sopivaan kohtaan, niin sinne siis mentiin. Opastin ensin tuomari Ville Porthanin päivän toisen jäljen ja ohjasin Jeppeä päivän kolmannella jäljellä. Vauhdikkaan 25 minuuttia kestäneen jäljestyksen jälkeen tuloksena oli AVO1 45p, joka oli myös tuossa kokeessa päivän paras avoimen luokan tulos. 

"Jepelle annetaan hyvä ohjattu lähtö. Jäljestystyö maa- ja ilmavainuista. Poukkoilua jäljen molemmin puolin. Jokaisella osuudella muutamia pieniä tarkistuslenkkejä. Ensimmäinen makaus merkattiin ja kulma taitettiin narun mitan lenkillä. Toinen makaus niin ikään merkattiin hyvin, mutta kolmannella osuudella uutta suuntaa haetaan kaukaa ja hartaasti. Uusi suunta kuitenkin lopulta löytyy. Sorkalle arkailematta joka otetaan innoissaan suuhun. Hyvä äänetön suoritus."

Tosiaan toisella kulmalla todella pitkään kestänyt hakeminen aiheutti kyllä ylimääräisiä sydämen tykytyksiä ja Jepen vauhdikkaassa menossa ehdittiin jokainen perässä hiihtäjä kaatua kerran tai minun tapauksessa n. 10 kertaa. Laji oli muutenkin niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että saa nähdä, tuleeko enää koskaan lähdettyä kokeeseen. Onneksi tulos kuitenkin oli mukava!

Rallyliikkeitä ollaan pidetty yllä ja tilaamani hyppyestekin saapui, joten ollaan otettu myös se treenin alle. Avoimen luokan korkkausta saa kuitenkin odotella vielä aika kauan.

Sitten ne inhottavimmat uutiset. Tälle vuodelle edessä on vielä kahdet näyttelyt, jonka jälkeen saadaan sanoa näyttelyille, kisoille ja kokeille heihei pidemmäksi aikaa. Useiden anaalirauhastulehduksien jälkeen eläinlääkäri totesi tulehduksen kroonisoituneen, joten leikkaus on tässä tilanteessa paras vaihtoehto. Leikkauksen jälkeen itse nukutusaineen, mutta myös kipulääkkeiden varoajat ovat pitkät, joten emme pääse osallistumaan mihinkään aikoihin. Luultavasti Jepen karvat eivät ehdi kasvaa koko vuonna kunnolla takaisin, joten varoajan päättymisestä huolimatta emme pääse näyttelyihin. Kunhan vaan leikkauksen jälkeiset kivut rauhoittuvat, harjoittelemme sitten oikein olan takaa, kun aikaakin on. Onneksi voitettiin Best Friendiltä herkkuja testiin, niin ei aika käy pitkäksi!

Treeniä, treeniä...

Viime päivityksen jälkeen aika on kulunut lähinnä treenaten. Päästiin taipparikurssille mukaan ja nyt on kaksi ensimmäistä treeniä jo pidetty. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli nouto ja palautus. Valitettavasti Jeppe veti aivan kauheat kierrokset heti, kun saavuttiin treenipaikalla ja sen takia sitten koko treeni meni päin honkia. Ensin Jeppe karkasi minulta noutoon, jonka jälkeen alkoi tapporavistamaan siipidummyä. Vasta rallattelun jälkeen dummy palautui käteen. Tämä siis toistui pari kertaa korvia vihlovan vinkumisen kera. Lopuksi otettiin vielä nouto variksella ja se meni jo onneksi vähän paremmin.

Treenasin Jepen kanssa noutoja seuraavana päivänä kotona ja Jeppe teki kaiken kuten yleensä aina. Innokkaasti, mutta hiljaa ja hallitusti. Ennen seuraavia treenejä ennätimme vielä harjoittelemaan hakuruutua treenipaikalle ja Jeppe meni heti kierroksille. Ilmeisesti tulee harjoiteltua niin paljon samoilla paikoilla, että Jeppe innostuu sitten liikaa vähän oudommilla alueilla. 

Seuraavalla kerralla treeneissä oli kuitenkin aiheena hakuruutu. Päätin mennä ensin Jepen kanssa kertaamaan ohjatusti noutoja, sillä huomasin Jepen keränneen taas kierroksia. Aluksi otimme aivan perus luoksetuloja pari kertaa motivoidusti ruokakupilla ja sen jälkeen luoksetuloja dummyn kanssa. Nämä sujuivat aivan ilman mitään perseilyjä. Seuraavaksi otin Jepen sivulle perusasentoon ja ohjaaja heitteli dummyjä meidän viereen, enkä päästänyt Jeppeä noutoon, jotta se ymmärtäisi, ettei kaikki dummyt ole sille noudettavaksi. Lopuksi tällä kertauspisteellä otimme vielä kaksi normaalia noutoa, jotka menivät mallikkaasti.

Hakuruudussa käytettiin myös dummyjä. Ilmeisesti kertauspisteellä treenaaminen oli kuitenkin jonkun verran rauhoittanut Jeppeä, sillä se lähti hyvin hakemaan. Kaikki kuusi dummyä palautuivat, joskin Jepellä meinasi usko loppua viimeisten kohdalla ja ohjaajan täytyi mennä tueksi hakualueelle. Lopuksi otettiin vielä noudot variksella ja sähkölinjaan lentäneellä merikotkalla. Molemmat palautuivat yllättävän hyvin, sillä en olisi uskonut, että Jeppe edes koskee merikotkaan. Hakuruudun ohjaajalta sain ohjeeksi olla itse hiljempaa ja antaa koiran tehdä töitä rauhassa. Jepen vauhti hakualueella ei päätä huimaa, mutta hiljaa hyvä tulee. 

Kävin myös itse kouluttautumassa kaksipäiväisessä MEJÄ-koulutuksessa. Ensimmäisenä päivänä kävimme asioita teoriassa ja toisena harjoittelimme jäljen tekoa, sekä teimme jokaiselle koiralle harjoitusjäljen. Jeppe suoriutui jäljeltä yllättävän hyvin. Se piti vain yhden tuumaustauon koko jäljen aikana. Tämä ei tietenkään helpottanut päätöstä siitä, otanko vai enkö ota kisapaikkaa vastaan Keminmaan kokeesta, kun sinne sen jo ilmoitin. Kävin myös koulutuksen jälkeisenä viikonloppuna vetämässä Jepelle pienen jäljen, joka meni myös suhteellisen hyvin. Täytyy varmaan vielä tehdä jälki ja miettiä, uskaltaako ottaa paikkaa vastaan!

22.5.2017 kävimme Bodenissa kehäilemässä jälleen Kurt Nilssonin kehässä. Uroksia oli ilmoitettu kolme, joista kaksi saapui paikalle. Toinen avoimen luokan uros sa H:n ja Jeppe ERI:n, muttei tietenkään SA:ta, eli parasta urosta ei valittu ollenkaan. SA:n pois jättämisen perusteli yllätysyllätys pihtikintuilla.

Ollaan ehditty käydä myös vähän terveyttä tutkailemassa, eli Jepen silmät peilattiin terveiksi! Näin ollen Jeppe on jalostuskelpoinen ja sen lisäsinkin jo uroslistalle esille, vaikka tuskimpa siitä mitään hyötyä on, kun on tämmönen rimppakinttu!

Rally-tokosta ollaan treenattu AVO-luokan liikkeet estettä lukuun ottamatta. Täytyy katella, mistä löytyis kiva este meille. Eihän näitä AVO-kylttejä paljoa ole, niin harmittaa, kun kesän kokeet suurimmaksi osaksi ovat ulkokokeita. Jos nyt ikinä enää kokeeseen eksytään, niin mennään umpiaidatulle radalle kokeilemaan, kuinka korvat pysyy päässä ilman hihnaa!

RTK1!

Lauantai aamuna 29.4.2017. ajoimme KemKon hallille meidän kolmansiin rally-tokokisoihin. Totta kai takaraivossa oli ajatus, että nyt olisi mahdollisuus saada se ensimmäinen koulari ja tämä oikestaan loi vain lisäpaineita suoritukseen. Alunperin minulla piti olla kisassa kaksi koiraa kehäilemässä, mutta valitettavasti toisella alkoi juoksut. Jeppe oltiin laitettu lähtölistaan toiseksi koiraksi ja toinen koira, jonka olisin ohjannut, toiseksi viimeiseksi. Ehdin kuitenkin esittämään toiveeni järjestäjälle, että koirien paikat vaihdettaisiin toisin päin ja lopulta Jeppe kisasikin viimeisenä. 

Tuomari Tytti Lintenhofer selosti rataan tutustumisen alussa todella hyvin rally-tokon pääsäännöt aloittelijoille, jonka jälkeen kävimme radan läpi liike liikkeeltä.

Rataan tutustumisen jälkeen oli hyvin aikaa käyttää Jeppeä pihalla ja rauhoitella niin koiraa kuin ohjaajaakin. Lopulta oma vuoro koitti ja täytyy sanoa, että radan tapahtumista ei ole jäänyt jännityksen vuoksia paljoakaan mieleen. 

Palkintojen jaossa meidät sitten kuulutettiin 99 pisteellä toiselle palkintopallille! Kolmannen hyväksytyn tuloksen seurauksena Jepen nimen eteen saa nyt rustata RTK1! Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti "Oikein kiva suoritus. Erinomainen vähäeleinen ohjaus. Hienoa tekemisen meininkiä!". Aikaa suorituksessamme meni 1.17.04. Ainut virhepiste lappuun oli merkattu ykköskyltille (koira eteen, oikealta sivulle, istu) kontrollista.

Ollaan ehditty myös Ruotsin puolelle tänä vuonna, kun kävimme 22.4.2017. Bodenin spanieli ja noutaja erkkarissa. Tollerit tuomaroi ruotsalainen Arvid Göransson ja näyttelyyn osallistui rodun edustajia pennuista valioon 21 kappaletta. Uroksista vain yksi sai SA:n ja Jepen kanssa jäätiin jälleen nuoleskelemaan näppejämme sileän ERI:n kanssa. Kasvarissakaan ei menestystä tullut ja KP jäi siis saamatta. Arvostelu on kirjoitettu lääkärin käsialalla ruotsiksi, joten en saa siitä minkäänlaista selkoa. SA:n pois jättämisen perusteli kuitenkin ääneen liian pienellä (?) otsalla/otsapenkereellä ja liian suurella rintakehällä. 

Vasemmalta oikealle: Hillitön Innokas-Iita, Hillitön Tulenlento, Hillitön Tulenlaulu ja Hillitön Rentunruusu.

Ollaan jatkettu tavalliseen tapaamme dami- ja varistreeniä, sekä yritettiin myös ulkoiluttaa hieman rusakkoa. Se oli kuitenkin niin iso, että ei Jeppe jaksanut yrityksistä huolimatta kantaa sitä.

Seuraavan kerran kehässä meitä näkee Piteån näyttelyssä. Sitä ennen käyn parin päivän MEJÄ-koulutuksen, jotta osaisin sitten toimia oikein kesän kisassa! Jepen ilmotin silmätarkkiinkin, muttei taidettu mahtua mukaan. Jännätään vielä, josko edes taipparikurssille mahduttaisiin. Rally-tokon suhteen päätin jo, että kisaamme enään epiksissä alokasluokassa, mutta minut ehdittiin jo puhua ympäri treenaamaan vielä ne avo-luokan liikkeet ja osallistumaan sellaiseen kisaan, jossa rata on umpiaidattu. Saas nähdä!

Kevättä ilmassa!

Viime päivityksen jälkeen Jeppe on täyttäny jälleen vuosia! Tuli-pentue täytti 3-vuotta 4.3! Meillä tosin syntymäpäivää ympäröivä aika meni eläinlääkärikäynteihin. Jepellä oli molemmissa korvissa tulehdukset, sekä myöhemmin anaalirauhastulehdus, jota käytiin toinenkin kerta puhdistamassa eläinlääkärillä.

Tosiaan 25.3. käytiin OKK:n järjestämissä rally-tokon tuplakisoissa, tosin osallistuttiin vain B-kisaan, jota tuomaroi Anna Pekkala. Alokasluokkaan oli ilmoitettu 19 koirakkoa, joista ainakin viisi jäi pois kisasta. Me kisattiin Jepen kanssa numerolla 31 ja oltiin siis toiseksi viimeinen koirakkoa kehässä. Rataantutustumisessa rata vaikutti ihan mukavalta. Alkuosassa oli paljon pyörähdyksiä ja käännöksiä, keskivaiheilla pysäytyksiä ja lopussa pujottelua ja vauhdin muutoksia. 

Otin Jepen häkistä rauhottumaan numeron 26 kohdalla. Tuli tosin huomattua, että olisi kannattanut ottaa ehkä vähän aiemmin. Kehä suoritettiin kuitenkin kunnialla läpi, vaikka Jepen nenä olikin kovassa käytössä. Lopulta tulokseksi tuli 93/100p, eli jälleen hyväksytty tulos! Taidettiin tehdä samalla nopeusennätys, sillä aikaa suorituksessa meni minuutti kaksikymmentä sekuntia!

LÄHTÖ

1. Liikkeestä maahan -1 vino

2. Vasen täyskäännös -1 ov

3. 360-astetta oikeaan

4. 270-asteen käännös vasempaan

5. Koira eteen oikealta sivulle -1 py

6. Istu, kierrä koiran ympäri -1 py

7. Täyskäännös oikeaa -3 py

8. Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu

9. Pujottelu

10. Juosten

11. Normaalivauhti

12. 270-asteen käännös oikeaan

MAALI

Saatiin vihdoin haettua Länsi-Pohjan noitajakoirayhdistyksen vuoden näyttelynoutaja 2016-palkinto ja laitan alle kuvan palkintoposeerauksesta!

 Ilmoitin meidät jälleen LPNY:n taipparikurssille, toivottavasti mahdutaan mukaan. 

Seuraavan kerran meitä näkee näyttelykehässä Bodenin erkkarissa ja rally-tokon merkeissä toivottavasti Kemin kisoissa. Näiden kuvien myötä toivottelemme aurinkoista kevättä!